tiistai 13. joulukuuta 2011

Kosketuksia ja katusoittajia.
Ei sinun tarvite tehdä enempää mitä luontosi ei ole jo tehnyt.
Ei sinun tarvitse sanoa yhtään enempää mitä et ole jo sanonut.
Kosketus ja katusoittaja.

Suudelmia, ensirakkauksia ja tähtiä taivaalla.
Hymyjä, parantumattomasti sairaita, tähtiä taivaalla.
Kaukana lienet kosketukseni liekistä,
halvaannuttavasta puhdistuksen kyyneleestä,
nousevasta ja uljaammasta odotuksesta.

Sinne maailmani aukeaa,
viimeisetkin uhkaavat kuvat pilvistä.
Ja kuusta.
Rakkaudesta siellä niin, voitko jo nähdä ilon pysähtyneenä siellä, missä liike on universaalia.
Liikkeessä ja sinun sylissä.
Vielä ajatuksemme on tuleva tanssiksi ympärillemme.
Vielä ajatuksemme on tuleva tanssiksi ympärilleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti